Aufruf für ein globales Trennbankensystem auf finnisch
26. Oktober 2011 •

Eine finnische Unterstützerin hat Helga Zepp-LaRouches Aufruf vom 12. August, Globale Zusammenbruchskrise außer Kontrolle: Aufruf für ein globales Trennbankensystem!, übersetzt. Wenn Sie Verbindungen zur finnischen Gesellschaft im weitesten Sinne haben, bringen Sie doch dieses Material dort ein!

Hallitsematon talouskriisi: Kiireellinen vetoomus maailmanlaajuisen Glass–Steagall -järjestelmän puolesta

Vetoomus on suomennettu englannin kautta saksasta.

Olisi parempi, jos valtaapitävät löytäisivät rohkeutta myöntää ilmeisen: talousjärjestelmän alamäki on suistunut hallinnasta ja kriisi on maailmanlaajuinen. Meitä uhkaa talousjärjestelmän ja reaalitalouden romahdus, joka jättää varjoonsa vuoden 1929 pörssiromahduksen ja sitä seuranneen suuren laman. Hallituksillamme ei ole aavistustakaan, mitä tehdä. Useimmat seuraavat kauhuissaan, kuinka Lontoon sanelema talousunioni ja siihen liittyvä raju säästö­politiikka epäonnistuvat ongelmien ratkaisussa ja aiheuttavat sen sijaan kautta Euroopan samaa, mitä olemme juuri nähneet Britannian mellakoissa.

Ei ole ihme, että myös hallitusten uskottavuus on joutunut kriisiin. Hallitukset ovat viimeiset neljä vuotta, aina kriisin puhkeamisesta heinäkuussa 2007, asettuneet ”markkinoiden” armoille. Sen sijaan, että ne olisivat sään­nelleet markkinoita, ne ovat ”hätätilasta” toiseen ajelehtimalla myöntyneet enemmän ja enemmän talousinstituutioiden valtaan ja muuntaneet talousspekuloijien satojen miljardien yksityisiä velkoja valtionvelaksi, mistä kansalaisia nyt rangaistaan julkisten talouksien suurilla säästöohjelmilla.

Taloussektori on ilmaissut kiitollisuutensa käyn­nistä­mällä uusia spekulaatiohyökkäyksiä, ensin Kreikkaa ja muita EU:n ”reunamaita” ja viimeksi Ranskaa ja Saksaa vastaan. Se on pelannut näiden maiden luottoriskinvaihtosopimuksilla ”kuin maailmanloppu olisi tullut” (Handelsblattin mukaan). Samaan aikaan maiden luottoluokitusten lasku on supistanut hallitsemattomasti ns. varjopankki­toimintaa, mikä luottojohdannaisten vipuvoiman vuoksi on aiheuttamassa romahduksen. Nimenomaan ”tuottavin” – ja riskialttein – kasinotalouden sektori paljastuu järjestelmän akilleenkantapääksi.

Ei Euroopan talousunionille

Tässä dramaattisessa tilanteessa brittiläisen imperiumin agentit – niin Financial Times, Euroopan keskuspankin johtaja Jean-Claude Trichet kuin Euroopan komission presidentti José Manuel Barrosokin, joka vaatimuksillaan Euroopan väliaikaisen vakausrahaston (ERVV) pääoman lisäämisestä vain kaksi viikkoa 21.7. EU-huippukokouksen jälkeen synnytti uuden ”hätätilan” – vakuuttelevat, että eurovyöhykkeen pelastaa lopulliselta luhistumiselta vain se, että välittömästi perustetaan Eurooppaan taloushallinto. Hienos­tuneen päätelmän mukaan vain Euroopan talousunioni olisi markkinoita suurempi ja vahvempi.
Sellaisen Euroopan taloushallinnon – kuten Euroopan rahaliiton arkkitehdit suunnittelivat alun alkaenkin – olisi mahdollista toteuttaa, oletettavasti tehokkaammin, täsmälleen mitä ”markkinat” haluavat muutenkin: mitä brutaaleimpia leikkauksia, kuten on jo tehty Kreikassa, Portugalissa, Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa. Valtioilla ei olisi enää veto-oikeutta kansalaistensa suojaamiseksi. Sosiaaliset seuraukset kuin olemme nähneet Britannian mellakoista.
Tällainen kansallisen suvereniteetin viimeistenkin jäänteiden eliminointi olisi vain viimeisin askel Euroopan kansallisten perustuslakien rikkomuksissa, minkä jälleen kerran todisti Saksan Karlsruhen perustuslakituomioistuimen vuoden 2009 ”Lissabonin päätös” samoin kuin jo Maastrichtin ja Lissabonin EU-sopimukset. EKP on jo jonkin aikaa ostanut konkurssimaiden roskalainoja jälkimarkkinoilta vastoin omia sääntöjään, Euroopan valtioiden etuja ja kansalaistensa yleistä hyvinvointia ja aiheuttaen näin hyperinflaatiota euron vakauden takaamisen sijaan.
Hyökkäämällä näin perustuslaillisuutta vastaan – mikä Yhdysvalloissa on saanut kongressin valtaa rajoittavan, Valkoisen talon hallitseman ”superkongressin” muodon, ja Euroopassa perustuslaittoman EU-liittovaltion muodon – tämän politiikan edustajat ovat menettäneet oman legitimiteettinsä. Todisteena heidän epäonnistumisestaan on nuorten keskimäärin yli 20 % työttömyysaste. Se on tuottanut sukupolven, jolla ei nykyisessä järjestelmässä ole tulevaisuutta. Tämän politiikan jatkaminen ja vahvistaminen, Euroopan talousunionin myötä, syöksisi transatlanttisen alueen uuteen pimeään kauteen, joka pian saavuttaisi maapallon joka kolkan.

Glass–Steagall-ratkaisu

Tästä olemassaolon uhasta on vain yksi tie ulos: maailmanlaajuinen, Yhdysvaltain vuoden 1933 Glass–Steagall-asetuksen perinteen mukainen kaksiportainen pankkijärjestelmä. Aloitetta H.  R. 1489 uudeksi Glass–Steagall-asetukseksi, jonka esitti Yhdysvaltain Edustajainhuoneelle demokraattiedustaja Marcy Kaptur (D-Ohio), tukee nyt 32 muuta kongressin jäsentä, kansallinen ammattiliitto AFL-CIO, kansallinen maanviljelijäin unioni NFU sekä lukuisat alueelliset ja paikalliset ammatti- ja puolueyhdistykset, kaupungin­valtuustot jne.

Luettelen välttämättömät hätätoimet:

  • 1. Kaikki Atlantin alueen maiden täytyy säätää kaksiportaisesta pankkijärjestelmästä laki, joka perustuu Franklin  D. Rooseveltin Glass–Steagall-asetukseen 16.6.1933. Sen periaatteet olivat voimassa myös Euroopan maissa vielä 1980-luvun alussa. Sen mukaan pankkisektorille määritellään ensisijaisesti teollisuuspankkien luonne, eikä yksityis­talletuksia voi käyttää riskialttiisiin spekulatiivisiin toimiin. Kuten ennen Glass–Steagallin kumoamista vuoden 1999 Gramm–Leach–Bliley-asetuk­sella, liikepankit, investointipankit ja vakuutussektori tulee täydellisesti erottaa toisistaan.
  • 2. Liikepankit tulee sijoittaa valtioiden suojelukseen. Investointipankkien on saatettava taseensa kuntoon itsenäisesti, ilman veronmaksajien tukea, mikä merkitsee triljoonien roskapaperien poistamista tileiltä, vaikka se johtaisikin pankkien maksukyvyttömyyteen.
  • 3. Ne vanhan järjestelmän olennaiset osat, jotka ovat kytköksissä työtä tekevien ihmisten tuotannon muodostaman todellisen talouselämän kanssa, tunnistetaan ja säilytetään uudessakin järjestelmässä. Jotkin tähän luokkaan kuuluvista vaatimuksista täytyy ensin jäädyttää niiden monimutkaisten keskinäisten riippuvuuksien takia siksi aikaa, että valtiollinen instituutio tutkii ja arvottaa ne.
  • 4. Alexander Hamiltonin perinteen mukaisen kansallisen pankkijärjestelmän on tämän jälkeen myönnettävä pitkäaikaisia uuden luottojärjestelmän matalakorkoisia lainoja tuottaviin sijoitustarkoituksiin, mikä kasvavan energiatiheyden ja tieteellis-teknisen edistymisen myötä nostaa talouden tuottavuutta.
  • 5. Osallistuvien maiden on välittömästi perustettava kiinteiden vaihtokurssien järjestelmä.
  • 6. Maailmantalouden uudelleenrakentamiseksi on sovittava pitkäaikaisista yhteistyö­sopimuksista riippumattomien maiden välillä. Niiden tarkoituksena on rakentaa hyvin perusteltu infrastruktuuri sekä kehitysprojekteja. Nämä sopimukset edustavat de facto uutta luottojärjestelmää, uutta Bretton Woods -järjestelmää, Rooseveltin perinteen mukaisesti.
  • 7. Koska monetarismin opin tuloksena teollisuuden ja maatalouden tuotantokykyä on tuhottu vuosikymmenet ja koska maailman nykyisestä noin 7 miljardin väestöstä huomattava osa elää alle hyväksyttävän olevissa elinolosuhteissa, päämääränä täytyy olla uusi, tieteellisesti johdettu talouskehityksen alusta, kuten Lyndon LaRouche on muotoillut fyysisen talouden perustalta. Historiallisena esimerkkinä: presidentti John  F. Kennedyn Apollo-ohjelma, jonka aikaansaama tuotannon kasvu on jatkunut nykypäiviin saakka.

Välitä kanssani kiireellinen vaatimus parlamenteille ja hallituksille, jotta ne täyttäisivät perustuslailliset velvoitteensa ja suojelisivat edustamaansa yhteishyvää omaksumalla välittömästi kaksiportaisen pankkijärjestelmän.
12.8. 2011
Helga Zepp-LaRouche, saksalaisen puolueen puheenjohtaja Bueso.de





AKTUELLES ZUM THEMA

VIDEOS ZUM THEMA

EMPFEHLUNGEN